Milloin potilas hyötyy tehohoidosta?

“Potilasvalinta on tärkeää – meidän on tunnistettava milloin potilas kuuluu tehohoidon piiriin. Laadukkaassa tehohoidossa korostuu turvallisuuden ja vaikuttavuuden lisäksi erityisesti yksilön arvo, jota pitää aina kunnioittaa”, Bernin yliopistollisen sairaalan professori Jukka Takala sanoo.
tehohoidon_konsortio_yleiskuva.jpg

Tehohoidon konsortio juhlisti 20-vuotista taivaltaan juhlaseminaarissa 10.10. hotelli Palacessa. Paikalla oli 80 osallistujaa 25 konsortioon kuuluvasta sairaalayksiköstä.

Väestön ikääntyessä vanhusten tehohoitoon tarvitaan merkittävästi lisää hoitopaikkoja sekä kuntoutusta ja hoivaa. Tämä tarkoittaa myös lisää resursseja. Takalan mukaan juuri riittämättömien resurssien aikaan tehohoidon voimavarojen järkevä käyttö on erityisen tärkeää.

“Enemmistö potilaista selviää tehohoidosta, mutta merkittävä osa menehtyy seuraavan vuoden aikana. Hoitoa rajataan useimmiten vanhuksilla. Lääkärit ovat kokeneet hoidon rajaamisen eettisesti vaikeaksi, mutta se on välttämätöntä jo turhan tehohoidon aiheuttaman lisäkärsimyksen vuoksi. Tehohoito tulee kohdistaa niihin, joiden on mahdollista hyötyä hoidosta.”

Takala peräänkuuluttaa parempaa tietoa siitä, mitä potilaille tapahtuu tehohoidon jälkeen – aiheutettiinko tehohoidolla hyötyä vai haittaa?

“Tukihoitojen haittojen vähentäminen on ollut suurimpia saavutuksiamme ja ennusteet ovat parantuneet. Haasteenamme on vielä päästä paremmin perille siitä, miksi hoitotulokset parantuvat.”

Hoidettavat ja menetelmät valittava kriittisesti

Suomen tehohoitokonsortion vertaisarvioinnissa tarkastellaan tehohoidon kehitystoimenpiteiden vaikutusta. Tehohoitokonsortion kehittämän ja Tiedon ylläpitämän laatutietokannan mittarit seuraavat hoidon tulosta, hoidon intensiteettiä, tehohoidon jälkeistä elämänlaatua ja resurssien käyttöä. Työ on jatkuvaa kehittämistä.

Hajonta eri yksiköiden välisissä tuottavuuseroissa on Takalan mielestä huikea ja herättää kysymyksen siitä, joudutaanko teho-osastoa välillä käyttämään vain parkkipaikkana.

Terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäki on Takalan kanssa samoilla linjoilla.

tehohoidon_konsortio_matti_reinikainen.jpg

Ennen juhlaseminaaria esiteltiin suomalaisen tehohoidon tulosten kehitystä viime vuosikymmenellä. Tehohoitokonsortion johtoryhmän puheenjohtajan Matti Reinikaisen mukaan tulokset ovat edelleen parantuneet, mutta eivät enää niin vauhdikkaasti kuin takavuosina.
"Hyvää tulosta on vaikeampi parantaa kuin keskinkertaista. Selvin tulosparannus nähdään verenkiertovajauksen vuoksi hoidettujen potilaiden ryhmässä”, Reinikainen sanoo.

“Meidän on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, keihin hoito kohdistetaan. Lisäksi menetelmät on valittava kriittisesti ja mietittävä, missä on aidosti järkevää hyötyä saavutettavissa. Seurantaa pitäisi tehdä yhden potilaan tarkkuudella.”

Kekomäen mukaan tuhlailevat hoitoprosessit, turvattomuuden tunne ja pahat hoitokomplikaatiot ovat seurausta siitä, että tehdään liian paljon asioita, mutta tuloksetta.

Merkittävää kansainvälistä tutkimusyhteistyötä

Tehohoidon laatukonsortio on kaksikymmentä vuotta kestäneen taipaleensa aikana kasvanut merkittäväksi kansainväliseksi tutkimuskonsortioksi, kansainvälisiä yhteisjulkaisuja on jo noin kolmekymmentä.

HUS:n tehohoidon ylilääkäri, dosentti Ville Pettilä luettelee neljä uhkakuvaa tehohoidon tutkimuksessa: kliinisen tutkimuksen vähenevä rahoitus, työn vaatimusten yhdistäminen tutkimukseen, tiukennettu tietoisen suostumuksen vaatimus sekä korkeat työvoimakustannukset.

Vahvuuksina hyvän tutkimuksen tekemiseen laatukonsortiossa hän puolestaan näkee tehohoidon korkean tason, keskusten tutkimuskokemuksen, yliopistosairaaloiden oman tutkimushenkilöstön sekä myönteisen asenteen ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön.

Pettilän mukaan tietyt tehohoitotutkimuksen lainalaisuudet istuvat tiukassa. Yhdelläkään teho-osastolla ei ole riittävästi potilaita, aikaa, kokemusta eikä resursseja tehdä riittävän laajaa interventiotutkimusta. Tällöin ainoa oikea tapa tehdä tutkimusta on liittoutua. Lisäksi tutkimuksen laatuvaaatimukset kiristyvät jatkuvasti ja erityyppistä tutkimusta kaivataan, esimerkiksi laajoille real-life tutkimuksille olisi enemmän tarvetta jatkossa.

Tarkemmin rajatuille tutkimuksille on tilausta

“Yksittäisten keskusten ei kannata enää tehdä kokeellista tehotutkimusta ainakaan useammassa kuin yhdessä yliopistosairaalassa. Laajoilla rekisteritutkimuksilla on nykyään vaikeaa erottautua kansainvälisesti, vaan pitää olla uusi näkökulma.”

Pettilä myös uskoo, että laajat prospektiiviset observaatiotutkimukset on tehty. Sen sijaan kannattaisi harkita tutkimusta tarkasti rajatulle potilasryhmälle, jolle annetaan tiukasti dokumentoitu interventio ja kontrolliryhmälle yhtä tarkasti kuvattu standardihoito.

Julkaistu: 20.10.2014

Share